Tietoa mainostajalle ›

23.9.2016

HELENE S.


Joskus jokin pieni juttu saa minut innostumaan, tai aika useinkin, pienistä asioista on ilo ammentaa, eikö se niin mene. Eilen innostuin Turun Taidemuseon näyttelylistan mukana tulleista korteista, etenkin Helene Schjerfbeckin ihanaa teosta kuvaavasta taidekortista. Olen aina fanittanut Helenen taidetta. Teoksissa on kaunista kaihoa, eteerisyyttä ja ne pysäyttävät toiseen maailmaan. Käyn ehdottomasti nauttimassa tästä näyttelystä.

Helene Schjerfbeckin näyttely Turun Taidemuseossa 16.9.2016 - 29.1.2017



Helenen kauniista taiteesta inspiroituneena, halusin tehdä asetelman. Yksinkertaisen ja harmonisen, jossa on tämän hetkisiä lempisävyjäni. Sininen nousi yllättäen mieleeni erityisen viehättävänä. Välillä on kiva ilmaista itseä tällaisella fyysisellä tavalla, minä kun en osaa piirtää, maalata tai musisoida.


(neuletakki Acne / t-paita HM / housut Acne / tossut Superga)

Aamulla olin ilmeisesti edelleen sinisen viehätyksessä, kun valitsin pitkästä aikaa ylleni Acnen kuviolliset housut. Nämä ovat jo vuosia vanhat, en ole paljon housuja edes käyttänyt, mutta jostain syystä niistä ei ole tullut luovuttua. Oikeastaan taisin tänään ihastua niihin uudelleen.

Käväisin lounastauolla kaupungilla ja piipahdin Biodellyn kivijalkamyymälässä tutustumassa Absolution luonnonkosmetiikkasarjaan. Tätä sarjaa en ole vielä kokeillutkaan, joten mukava päästä testailemaan uusia tuotteita*saatu. Oli pakko kuvata nuo superkauniit pakkaukset. Luonnonkosmetiikka on kyllä selvästi vallannut ihonhoitotuotehyllyni.
Asun värejä en ole yhtään taas miettinyt kuvan somisteisiin, mutta tässä näkee, että jos jotkut sävyt ovat mielessä, ne toistuvat helposti monessa yhteydessä.

Sinisävyisin tunnelmin toivottelen teille kaunista viikonloppua!

22.9.2016

HELSINGISSÄ TAAS

Heippa taas, tuli alkuviikon mittainen blogitauko ihan vahingossa. Joskus vaan ei ennätä istahtaa alas blogin ääreen, tavallaan se harmittaa jossain mielen sopukoissa, kun tänne on niin kiva tulla kirjoittelemaan teille.

Olin eilen taas Helsingissä työasioissa. Suuntasin junalta Suomen Blogimedian toimistolle, joka siis on tavallaan toinen työmestani - sieltä käsin hoidellaan monia blogiini liittyviä asioita. Toimisto on vähän aikaa sitten muuttanut uusiin tiloihin ja ihastelin upeaa sisustusta. Halusin napata tännekin muutaman kuvan, kun ihastelin paikkoja.
(kasmirneule Arela*saatu / farkut Monki / loaferit Nilson / laukku Stella McCartney)

Valitsin päivän asuksi mukavaa ja helppoa, kun ohjelmassa oli palaverissa istumista ja kaupungilla kävelyä. Asukuva on otettu toimiston hulppealla käytävällä. Pakko ihailla noita trendikkäitä seinäpaneeleita, jotka toki sopivat tuollaiseen vanhaan taloon hienosti.

Onhan se mukava istua upeassa neuvotteluhuoneessa. Ihastelin Eamesin tuoleja ja hillittyä värimaailmaa. Taulutkin sopivat eleganttiin ilmeeseen täydellisesti. Noin muuten huomaan olevani huono palaverissa istuja. Olen niin rauhaton ja täynnä energiaa, että minun on vaikea keskittyä kuuntelemaan pitkiä selostuksia - haluan aina osallistua. Onneksi minun työhöni bloggaajana liittyy nimenomaan ideointi ja vuorovaikutus, eli palaverit ovat aina innostavia.
Taukotilasta bongasin Hayn pöydät ja Artekin jakkarat. Pöydällä Tom Dixonin tuikkukupit. Ja aiheesta ihan toiseen; kun kävelin toimistolle kaikessa rauhassa ja fiilistelin Helsinkiä, ajattelin että olen kyllä ihan pihalla stadin meiningeistä. Luen usein blogeista cooleista ravintoloista ja mestoista, joissa istuskellaan lounaalla samalla töitä tehden. Itse suuntaan Helsingissä yleensä Espan varrella olevaan paikkaan ja haukkaan jotakin nopsaan. Ehkä täällä Turussa ei ole tuollaista hengailukulttuuria, tai sitten en vaan itse ole törmännyt moiseen. Summa summarum, olin kuin "Englishman in New York"-Helsingissä.
 
Tällä kertaa pari työjuttua osui Kiseleffin talon suunnille ja päädyin supernälkäisenä syömään Köketiin. Lounasaika oli jo tuossa vaiheessa ohitettu, joten valitsin listalta päivän keiton, joka oli peruna-purjokeitto, kyljessään pari lämmintä voileipää. Keitto oli hyvää, mutta lämppärit eivät maistuneet millekkään, vaikka näyttivät kyllä hyviltä. Mutta nälkä lähti, se on pääasia.

Loppuun vielä tavallaan myös muistutus itselle - älä valitse jalkaan nahkakenkiä ilman sukkia. Vaikka nuo loaferit ovat mukavat näin normaalisti töissä seisoskellessa ja asioilla piipahtaessa, koko päivä kävelyä niillä kyllä teki tehtävänsä. Oli pakko kiitää rakkolaastariostoksille ja vielä illalla nilkutin vaivoin taksista kotiovelle.

Tämmöistä täällä, nyt taas normaalihommissa.

18.9.2016

UUDET KORISTETYYNYT

Sunnuntailököilyistä terve. Tänään olen ollut laiskanpuoleinen; vähän imurointia ja pyykinpesua, mutta muuten vain oleilua. Syötiinkin vain pitsaa ruoaksi, ei siis itse tehtyä vaan ihan kaupasta ostettua ja tuunattua. Illalla tai siis yöllä olisi suomen jääkiekkopeli, katsotaan jaksanko valvoa ja katsoa sen. Noin muuten nappasin päivällä muutaman kuvan olohuoneesta, aurinko vähän häikäisi kuvauspuuhia, mutta muuten se oli eilisen harmaan päivän jälkeen oikein tervetullut energisoija.
Olen ostanut olohuoneeseen muutaman uuden piristyksen. Aloitetaan uusista tyynyistä, sohvaa koristavat Marimekon Kopeekka-tyyny ja Linumin myyränruskea samettityyny, kaksi muuta Linumin tyynyä ovat vanhoja. Tuohon sopisi joukkoon jonkinlainen karvatyyny, minulla onkin kaksi vaihtoehtoa kiikarissa, katsotaan päädynkö jompaan kumpaan.

Yhtenä iltana raahasin keittiön seinustalla ajelehtineen vanhan lipaston tuonne sohvan päätyyn ja laitoin siihen päälle muutaman viherkasvin. Vaatii vielä vähän totuttelua ja parempaa asetteluakin, mutta ihan kivasti se tuo vähän lämpöä huoneeseen. Lipasto on isännälle tärkeä perintökaluste, enonsa tekemä nimittäin.
Ruokatilan pöydälle tuppaa kerääntymään ajankohtaiset luettavat, nytkin siinä on Kämpin historiasta kertova kirja ja uusimpia lehtiä. Niihin perehdyn kyllä pikimiten. Koristeena Marimekon vaaleanpunainen maljakko ja Tom Dixonin tuikkukuppelo. Uusi hankinta on tuo pieni suloinen keramiikkalautanen.
Ostin tämän keramiikkalautasen TRE-myymälästä Helsingistä. Tuollaiset pehmeät keraamiset esineet kiehtovat juuri nyt kovasti. Pieni lautanen on minusta todella söpö.
Tässä Tyttönen lempipaikassaan päikkäreillä. Ajatelkaas, että olen valinnut sohvalle samettityynyjä, vaikka meillä on kaksi valkoturkkista koirulaista. Puuvillasamettiin ei onneksi tartu karvat ihan niin helposti kuin sähköisempiin tekokuitusametteihin. Toki karvaa saa imuroida vaikka päivittäin jos jaksaa, minä en kyllä jaksa ihan niin usein. Mutta vähintään kerran viikossa käännetään ja väännetään kaikki tyynyt ja imuroidaan ne kunnolla. Tuleepahan pidettyä sohva puhtaana, kun sen eteen joutuu vähän nähdä vaivaa.
Nyt olohuoneessa on vaihteeksi Linie Designin harmaa Sirius stone-matto. En ole sen sävyyn nyt ihan rakastunut, mutta matto on muun perheen suosikki pehmeytensä takia. Olkoon siis nyt tuossa jonkin aikaa, kunnes taas kaivelen autotallista oman suosikkini, eli Muuton beigen villamaton esille.

Tässä samalla voisin vinkata teille sivupalkkiin ilmestyneestä lukijakyselystä. Olisi todella ihana jos jaksaisitte vastata siihen. Sen avulla saisin tärkeää tietoa teidän kiinnostuksen kohteista, se auttaa minua tekemään toivottavasti vielä kiinnostavampaa sisältöä teille.